Freestyle

Foot­ba­gilla voi temp­puilla missä ja mil­loin ta­hansa.

Frees­tyle on foot­ba­gin ns. ka­tu­laji ja tällä het­kellä suo­si­tuin foot­ba­gin har­ras­tus­muoto. Suurta suo­siota se­lit­tää muun muassa se, että foot­bag frees­tyle on yksi hel­poim­pia la­jeja aloit­taa: sitä voi pe­lata mil­tei missä ta­hansa, eikä vä­li­neiksi tar­vita kuin pallo ja pari ken­kiä.

Frees­ty­le­pe­laa­jat ke­rään­ty­vät yleensä pie­neen rin­kiin ja te­ke­vät vuo­ro­tel­len upeita temp­pusar­joja kuo­le­tel­len, spin­na­ten, hyp­pien ja kul­jet­taen foot­ba­giä jal­ko­jen vä­listä ja nis­kan ta­kaa ta­valla, joka saa par­haat­kin jal­ka­pal­lon kik­kai­li­jat hauk­ko­maan hen­ke­ään.

Kil­pai­luissa pe­laa­jalla on mää­rätty aika, jossa hän esit­tää musiik­kiin yh­dis­te­tyn oh­jel­mansa — sa­maan ta­paan kuin esi­mer­kiksi rulla- tai lu­mi­lau­tai­lussa. Tar­koi­tuk­sena on tehdä mo­ni­puo­li­sesti mah­dol­li­sim­man vai­keita temp­puja, jotka on ran­kattu eri vai­keus­ta­soi­hin. Tuo­ma­risto ar­vos­te­lee kil­pai­li­jan suo­ri­tuk­sen sen vai­keu­den, mutta myös mo­ni­puo­li­suu­den, näyt­tä­vyy­den, kont­rol­lin ja ko­ko­nai­suu­den mu­kaan.

Frees­ty­lessä kil­pail­laan sekä soo­lona että pa­reit­tain. Ko­ko­nai­suu­den pe­rus­teella ar­vos­tel­ta­vien ru­tii­nien li­säksi ki­sa­taan puh­taasti tek­niik­ka­la­jeissa ku­ten sh­red 30 ja sick 3, sekä kes­tä­vyy­dessä (iron­man).