Verkkofootbag

Verk­ko­foot­ba­gissa pe­laa­jat yrit­tä­vät ai­noas­taan jal­ko­jaan käyt­täen saat­taa foot­ba­gin ver­kon yli vas­tus­ta­jan kent­tä­puo­lis­kolle. Pe­li­vä­li­neenä on hie­man frees­ty­lebä­giä isompi ja kim­moi­sampi pallo, jota toi­sin kuin frees­ty­lessä ei ole tar­koi­tus kuo­let­taa vaan pot­kaista, usein ko­vaa ja kor­kealta.

La­jia pe­la­taan kaksin- tai ne­lin­pe­linä sul­ka­pal­lo­ken­tän kal­tai­sella aree­nalla. Ne­lin­pe­lissä pa­rilla on käy­tös­sään kolme kos­ke­tusta, joilla toi­mit­taa pallo ver­kon yli. Nos­toista, pas­seista ja is­kuista syn­ty­vät pal­lo­ral­lit tuo­vat mie­leen ran­ta­len­to­pal­lon, mutta verk­ko­foot­ba­gissa kos­ke­tus pal­loon on sal­littu vain pol­ven ala­puo­li­sella osalla. Kak­sin­pe­lissä kos­ke­tuk­sia on käy­tet­tä­vissä kaksi.

Verk­ko­foot­ba­gin pe­laa­jilta vaa­di­taan paitsi no­peutta, not­keutta ja hy­vää jal­ko­jen koor­di­naa­tiota myös rä­mä­päi­syyttä mennä ti­lan­tei­siin tar­vit­taessa vaikka pää alas­päin. Volt­ti­pot­kui­neen laji on­kin lä­heistä su­kua Itä-Aasiassa suo­si­tulle se­pak ta­krawille.

Flon Mousetrap

Verk­ko­foot­ba­gin pe­laa­jilta vaa­di­taan roh­keutta hui­ma­päi­siin isku- ja tor­jun­ta­pot­kui­hin. © Phil Schae­fer

Verk­ko­foot­ba­gissä ken­gillä ei ole niin kes­keistä mer­ki­tystä kuin frees­ty­lessä. Tär­keintä on sisä- ja ul­ko­syr­jän ta­sai­suus, ken­gät­hän toi­mi­vat kuin pe­laa­jan mai­lana. Joku saat­taa pi­tää jo­tain ken­kää ai­van lois­ta­vana, kun toi­sen mie­lestä se ei sovi pe­laa­mi­seen ol­len­kaan. Hyvä pito ja kim­moi­suus ovat omi­nai­suuk­sia, joi­hin kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­miota sisä- ja ul­ko­syr­jän ta­sai­suu­den li­säksi. Yleensä vasta muu­ta­man pa­rin tes­taa­mi­sen ja ko­kei­le­mi­sen kautta pe­laaja lo­pulta löy­tää oman ken­känsä.

Kan­sain­vä­li­nen la­ji­liitto yl­lä­pi­tää verk­ko­foot­ba­gin mies­ten ja nais­ten kaksin- ja ne­lin­pe­lin sekä se­ka­ne­lin­pe­lin ran­kin­gia. Näille foot­ba­gin maa­il­man­lis­toille pää­see si­joit­tu­malla sank­tioi­dussa tur­nauk­sessa, ja nii­den en­na­koima pa­rem­muus­jär­jes­tys vai­kut­taa ns. see­din­giin eli sii­hen, mi­ten pe­laa­jat jae­taan tu­le­vissa tur­nauk­sissa al­ku­loh­koi­hin tai -kaa­vioi­hin.